Soome Instituudi ja kirjastuse Huma koostöös ilmus Soome lastekirjanduse armastatud autori Leena Laulajaineni luulemuinasjutt Loitsitud laegas, mille on eesti keelde tõlkinud Leelo Tungal.  Loitsitud laegast esitleti 28.2.2005  Kirjanike Maja musta laega saalis (Harju 1).  Leena Laulajainen rääkis oma raamatust, mis temaatikalt on seotud Kalevalaga, kuid milles on kasutatud tänapäeva muinasjutu ja luulekeelt. Leena Laulajainen ja Leelo Tungal kõnelevad ka muinasjutu ja luule tähendusest lastele.  Heino Seljamaa Teater Kohvrist loeb Loitsitud laeka luuletusi, laulavad Magdaleena Lastead-Algkooli laululapsed õpetaja Liilje Kotkase juhtimisel.	Kalevalanpäivä kirjailijoiden seurassa  28.2.2005 (Harju 1, Tallinn) Leena Laulajainen ja Leelo Tungal keskustelivat satujen ja runojen merkityksestä lapsille sekä suomalaisesta lastenkirjallisuudessa: Suomen Viron-instituutin ja kustantamo Human yhteistyönä on ilmestynyt yhden suomalaisen lasten- ja nuortenkirjallisuuden keskeisimmän ja rakastetuimman hahmon Leena Laulajaisen runosatu Loitsulaegas. Laulajaisen runot on kääntänyt viroksi Leelo Tungal. Leena Laulajainen kertoo Lumotusta lippaasta, jonka teemat liittyvät Kalevalaan, mutta kuvaavat nykypäivää sadun ja runon kielellä. Kirjailija ja kääntäjä puhuvat sadun ja runon merkityksestä lapselle. Heino Seljamaa Teater Kohvrista lukee runoja Lumotusta lippaasta ja laulavat Tallinna Magdaleena Lasteaed-Algkoolin laululapsed opettaja Liilje Kotkasen johdolla.
	Jõhvikapoeg läheb laia ilma Karo ütles: "Hüvasti, ema! Naasen, kui olen leidnud ma oma keele ja tean oma sihti." Ja tean, mis on mu sihiks. Ja tean, mis teha tuleb." Poju käis põdrakanepi ehme kannul, jõudis trollide laevamehe Pekko majja. "Mis keelt sina kõneled, sabatu, tiivutu poju?" "Räägin oma ema keelt. Tuule ja vete keelt oskan ka." "Oled otsija?" "Oma keelt mina otsin." "Siis sobib purjetamine ühest maa äärest teise." Nii sai Jõhvikapojast meremees. Kirjaesittelyssä Leena Laulajaisen vironnettu "Loitsitud laegas" (Lumottu lipas), jonka on kääntänyt Leelo Tungal.
		http://www.juwanet.org/ kirjasto/lukudiplomi/ viidesesittely.htm : "Laulajainen, Leena: Lumottu lipas. Kuvittanut Virpi Talvitie. Tammi 2002. ”Tornin huipulla välähti vahtipeikon keihäänkärki, kuului huuto: - Vaara uhkaa! Tuolta luovii mustin purjein vieras laiva rantaa kohti. Muureille, ja keihäät, jouset, tapparat ja miekat tanaan!” Meripeikko Ilmo rakastuu Louhelan tyttäreen Kajoon. Hän vie Louhelaan kihlajaislahjaksi Lumotun lippaan. Louhelan emäntä pettää Ilmon eikä anna hänelle Kajoa, vaan sulkee tämän seitsemällä sinetillä vuoren sisään. Meripeikot lähtevät sotaan: vaatimaan lipasta takaisin."  Leena Laulajaisen runoelma ”Lumottu lipas” pohjaa teemansa ja juonensa Kalevalaan. Se on juoksevaa ja vaivatonta runoa, harkittua ja siksi juuri helppohelppolukuista. Tarina on jännittävä. Lippaan ryöstön lisäksi se kertoo ihmisen synnyn – paljaan lapsen, jolla ei ole siipiä eikä häntää, oudon karpalosta syntyneen lapsen, jonka on löydettävä maailmalta oma kielensä. Laulajaisen runoelma on kaunis, viisas ja ihmeellinen eikä se tyhjene yhdellä eikä kahdella lukukerralla."