Matti Nieminen, ikä: 54
Ammatti: museoamanuenssi
Työnkuva: museo-opetus, paikallishistorian tutkimus, arkeologinen inventointi, opastukset, kuljetukset, varastointi
Koulutus: KM, merkonomi
Sivuaineina: arkeologia ja ympäristönsuojelu
Lisäksi: museologia ja sosiaalipolitiikka, Helsingin Yliopiston jatko-opiskelija tarkoitus väitellä 1800-luvun kirkollisesta kansanopetuksesta ja sen toteuttamisesta Tuusulassa.
Sähköpostiosoite: matti.nieminen@kerava.fi

DIATEKSTIT:

1. Keravan kylä syntyi varhaiskeskiajalla hämäläisten muuton seurauksena. Ensimmäiset asukkaat alueelle tulivat tosin jo noin 10 000 vuotta sitten.
2. Roomalaisella rautakaudella alueella on asunut myös virolaisia.
3. Vuonna 1351 alue joutui kirkollisen hallinnon – verotuksen - osalta Padisten sisteriläisluostarille vuoteen 1428 saakka, jolloin Suomen piispa Maunu Tavast II osti verotusoikeuden takaisin. Uuden ajan alkupuolelle asti keravalaiset kävivät kauppaa Tallinnaan, jonne alueelta vietiin aluksi turkiksia, nahkoja ja myöhemmin tervaa ja puutavaraa. Alueemme talonpoikia löytyy hansakauppias Ficken velkaluetteloista.
4. Vuonna 1924 Kerava erosi emäpitäjästään Tuusulasta ja siitä tuli kauppala. Kehitykseen vaikutti v. 1862 valmistunut Helsinki-Hämeenlinna rautatie. Vuonna 1970 Keravasta tuli kaupunki.
5. Kerava sijaitsee noin 30 km Helsingistä pohjoiseen. Asukkaita on hieman yli 30 000 ja kaupungin pinta-ala on noin 31 km2.
6. Vanhaa rakennuskantaa ei kovin paljon ole jäljellä. Ainoastaan muutamia puutaloja löytyy kaupungin keskustan alueelta.
7. Keravan museon toimisto sijaitsee oikeanpuoleisessa punatiilisessä rakennuksessa.
8. Keravan museon näyttelytila on vanhassa Yli-Heikkilän talossa, joka on rakennettu noin 1760-1770 paikkeilla. Rakennus on alkuperäisellä paikallaan. Myös osa vanhasta pihapiiristä on säilynyt. Museoalueella sijaitsee Heikkilän talon muonamiehen mökki. Muutamia rakennuksia on siirretty museon alueelle kuten paja, sikala-lampola ja heinäladot.
9. Vuonna 1986 aloitettiin museorakennusten peruskorjaus. Korjaukset tehtiin osin talkootyönä kuten kattojen päreiden uusiminen ja rakennusten ulkomaalaukset.
10. Talo sisältää erilaisia interiöörejä Heikkilän talon historiasta 1860-luvulta 1930-luvulle.
11. Yhdestä eteistilasta on tehty pieni vaihtuvien näyttelyiden tila. Suuremmat vaihtuvat näyttelyt tehdään perusnäyttelyn lomaan.
12. Museoalueella järjestetään erilaisia työnäytöksiä. Kuvissa lampaan keritsemistä ja oppilaita harjoittelemassa kehräämistä ja vanhojen leikkien opettelua.
13. Museoalueella järjestetään myös kotiseutupäivän tapahtumat.
14. Varsin suosittu on museon joulunäyttely, johon yritetään joka vuodeksi löytää uusi teema. Ohessa kuva sota-ajan joulun näyttelystä ja lahjantuojat näyttelystä. Muita teemoja ovat olleet mm:
15. - Joulukuuset
16. - Joulun valo
17. - Joulukortit
18. - 1950-luvun joulu ym.
19. Voidaan sanoa, että museon joulunäyttely tutustuttaa kävijät myös vieraiden kulttuurien joulunviettotapoihin ja –uskomuksiin. Siten se vertaa suomalaista joulua muihin jouluihin ja antaa kävijöille vertailun mahdollisuuden samalla kun se kertoo niistä vaikutteista joita suomalainen joulu on ajan saatossa saanut muualta. Yleensä lapset tutustuvat museoon ja suomalaiseen kulttuuriperintöön ensimmäisen kerran juuri joulunäyttelyssä, johtuen siitä, että joulu on kaikille lapsille tuttu.

Keravan museo lyhyesti
Toiminta-ajatus: Keravan museo on yhteiskuntaa palveleva, yleishyödyllinen ja viranomaisten valvonnassa toimiva laitos. Se säilyttää, tutkii ja pitää näytteillä Keravan historiaan liittyviä dokumentteja lähtökohtanaan asiakkaiden tarpeet. Museon tehtäviin kuuluu myös opetustoiminta, tiedonvälitys, virikkeiden antaminen ja mielihyvän tuottaminen näyttelyiden ja tapahtumien välityksellä.

Museo on kulttuurihistoriallinen museo. Se on perustettu v. 1958, ja ammattillisena museona se on toiminut v:sta 1986. Vakituisia työntekijöitä: 3
- museonjohtaja (kansatieteilijä)
- museoamanuenssi (kasvatushistorioitsija ja arkeologi)
- tutkija (taidehistorioitsija)
Lisäksi määräaikaisessa työsuhteessa on arkistosuunnittelija (taidehistorioitsija).

Kokoelmat:
esineitä noin 9 000 kpl
valokuvia noin 25 000 kpl
huonekalupiirustuksia noin 20 000 kpl

Museoviraston määräämät keräystoiminnan erityisalueet:
- puuteollisuus ja valaisinteollisuus

Tulevaisuuden haasteita:
- Ornon valaisintehtaan arkisto ja valaisinnäyttely sekä Keravan Puusepäntehtaan huonekalunäyttely
- museoarkistojen saattaminen internettiin
- kotiseutuarkisto
- aukiolohenkilön saaminen
- konservoinnin järjestäminen
- opetuskokoelmien monipuolistaminen

Museopedagogiikasta yleisesti
Perinteisesti käsitteellä tarkoitetaan museon antamaa opetusta museon omissa tiloissa. Museopedagogiikka on museon valitsemien opetus- ja kasvatustavoitteiden toteuttamiseen tähtäävää toimintaa. Museopedagogiikassa erotellaan kaksi tasoa:

Formaalinen: Museo-opetus liittyy selkeästi ulkoapäin määrättyyn tavoitteeseen – esim. koulujen opetustavoitteisiin. Opetus.

Informaalinen: Museon vapaaehtoinen opetus- ja kasvatustehtävä, jolla ei ole tarkoin määriteltyjä tavoitteita. Esim. näyttelyt ja näyttelyopastukset. Kasvatus. Kasvatus on inhimillistä toimintaa, jossa museo pyrkii vaikuttamaan asiakkaisiinsa jonkin verran - tekemään inhimillisen tietoisuuden tietoiseksi.

Keravan museon museo-opetuksesta: Museo-opetuksen tavoite: Keravan museon opetus tarjoaa lapsille kotiseudun, johon he voivat samaistua, niin että he suomalaista kulttuuriperintöä ja kulttuuria tuntevina ja arvostavina kansalaisina voivat tasavertaisena kohdata muut kulttuurit ja niiden edustajat.

Museoista: Museo on osa kansakunnan muistia samoin kuin arkisto- ja kirjastolaitoskin sekä vanhat rakennukset ja kulttuurimaisemat. Esineiden lisäksi museo tallentaa ja konkretisoi vanhoja käsitteitä.

Keravan museon toiminnan määritelmä: Keravan museo ei ole esineitä vaan ihmisiä varten. Siksi se ei ole paikkaansa sidottu instituutio, vaan palveluorganisaatio, joka kohtaa asiakkaansa siellä, missä se on asiakkaiden ja tilanteiden kannalta tarkoituksenmukaisinta.

Keravan museo palveluorganisaationa ICOM:in museomääritelmän lisäksi tekee:
- kouluille oppitunteja
- opetuspaketteja ja opetuskokoelmia
- kotiseutuluentoja ja menneisyysretkiä
- esineiden säilyttämiseen ja hoitoon liittyviä luentoja ja konsultointia
- rakennustutkimuksia ja rakennusinventointeja
- rakennusten hoitoon ja kunnostukseen liittyvää neuvontaa (ja kunnostuksen museaalista valvontaa)
- sekä lainaa opetuksen tueksi dia-sarjoja ja videofilmejä että opettaa vanhoja työtapoja.

Museon on nähtävä itsensä yhteisönsä voimavarana.

Museon tuotteistettava osaamisensa.

Museon on tehtävä itsensä tarpeelliseksi.

Museon on kerrottava toiminnastaan julkisuudessa.

Museon on markkinoitava itseään.

Kuka nostaa kissan hännän ellei kissa itse!

Miten museo-opetus hoidetaan käytännössä?

Koulu tekee oman opetussuunnitelmansa (ops), joka niveltyy valtakunnallisesti hyväksyttyyn ops:aan. Tämä mahdollistaa paikkakunnan erityisominaisuuksien ja osaamisen käytön opetuksessa. Koulu ja opettaja saavat opetuksessaan käyttää parhaimmaksi katsomaansa pedagogiikkaa.

1. Suurin osa opetuksesta tapahtuu kouluilla museon henkilökunnan toimesta.
2. Koulun/opettajan toivomuksista tehdään oppitunteja, jotka tuotteistetaan ja myydään muille kouluille.
3. Opettajan kanssa sovitaan opetuspaketin sisällön painotuksista – nivelletään opetuspaketti oppiaineen opetussuunnitelmaan.
4. Sovitaan opetustavasta – luento, draama jne.
5. Opetustavasta riippumatta opetuksen sisältö on faktaa.
6. Opettaja aina läsnä opetustilanteessa.
7. Opettaja suorittaa oppimisen evaluoinnin.
8. Museo päivittää jatkuvasti opetusmateriaalejaan.
9. Museo tekee jatkuvasti uusia opetusmateriaaleja (-tuotteita) – kehittää tuotevalikoimaansa.

Seuraava opetukseen liittyvä hanke: Verkkokouluun Keravan historia

Kurkelan ala-aste: perustettu 1987, oppilaita 168

1. 1-sarjainen – kutakin luokka-astetta yksi luokka
2. avoin oppimisympäristö
3. tietotekniikka alusta asti mukana koulussa
4. haluaa olla oman alueensa koulu
5. museo koulun ops:ssa koulun tärkein ulkopuolinen kumppani
6. museolla mahdollisuus kehittää koulun opettajien kanssa opetustuotteitaan
7. museon henkilökunnalle Kurkelan koulu tarjoaa mahdollisuuden myös monenlaiseen oppimiseen
8. koulu opettajien mielestä sopivan pieni

Kurkelan koulussa noudatetaan freinet-vaikutteista pedagogiikkaa (Celestin Freinet 1896-1966). Koulun pedagogiikan tunnusmerkkejä ovat:
- oppilas on koulun keskipiste
- hänen oppimisensa on tärkeämpää kuin opettaminen
- oppilaan tiedonhankintatavat perustuvat tekemiseen ja muistiin
- opettaja on ohjaaja, resurssien hankkija, opas ja kumppani tiedon maailmaan
- oppimistilanteissa huomioidaan oppilaan taipumukset, älyllinen kehitys ja oppimistyylit
- oppiminen tapahtuu erilaisissa oppimisprojekteissa joissa oppilaat opettavat myös toisiaan
- oppimisympäristö ei rajoitu pelkästään luokkatilaan vaan ulottuu myös ympäristöön ja yhteisöön
- oppitunti- ja oppiainerajat ovat keinotekoisia
- opettajan tehtävänä on edistää oppilaan vastuuntuntoa
- oppimisen tulee antaa onnistumisen kokemuksia oppilaalle
- oppilaan kehityksen arviointi on sanallista paitsi viimeisillä 5:llä ja 6:lla luokalla

Esimerkkejä Kurkelan koulun kanssa tehdyistä oppitunneista ja projekteista: Menneisyyspäivät
Tulen ja valon historia
Kivityökalujen valmistus
Saviastioiden valmistus kivikautisella tekniikalla
Kehrääminen
Pirtanauhojen valmistus
Niiniköyden valmistus
Viikinkiaikaisen leivän valmistus
Kalevalan kertomukset
Vesilinnun kansa elokuva videona
Kansatieteellisiä videoita ja dioja
Kerava aiheisia elokuvia videoina
Asuminen kodassa
Koulun museonäyttelyt oppilaiden vanhempien esineistä.

Kahvia, kahvia:
Oppilaat haastattelivat isovanhempiaan. Kysyivät, strukturoiduilla kysymyksillä, heidän lapsuuden kahvinjuontitapoja. Kysyivät internetin välityksellä muiden maiden lapsilta heidän kahvitottumuksiaan. Lopuksi oppilaat tekivät raportin, jossa he mm. käsittelivät saadut vastaukset tilastollisesti. Raportista tehtiin myös englanninkielinen lehti internettiin. Projektin lopussa järjestettiin yhteinen kahvitilaisuus, jossa maisteltiin myös kahvin korviketta.
Oppiaineina mukana:
- matematiikka, äidinkieli, englanti, atk, maantieto, biologia, historia, (tapakasvatus).

Kurkelan alueen historiaan liittyvät kävelyt

Kanniston ala-aste ja Sihvolan tiilitehdas
Koulun kohdalla sijaitsi aikoinaan tiilitehdas. Kanniston Uusi Tiilitehdas oli toiminnassa lukuvuoden 1999-2000. Sen toteuttamiseen osallistui koulun 6. luokka. Kokoontumiskertoja oli noin 30 ja jokainen "tuotantotapaaminen" kesti kaksi oppituntia.

Projektin tavoitteena oli:
- Oppia käsittelemään savea ja valmistamaan siitä miniatyyritiiliä
- Oppia muuraamaan tiilistä rakennuksia
- Ratkoa tuotanto-ongelmia
- Dokumentoida projekti
- Oppia kustannuslaskentaa ja hinnoittelua
- Ymmärtää markkinoinnin tarkoitus
- Oppia työskentelemään ryhmässä yhteisesti sovitun tavoitteen saavuttamiseksi
- Tuotteistaa ja myydä tiiliä
- Rahoittaa luokkaretki Ahvenanmaalle
- Opiskella samalla historiaa, äidinkieltä, matematiikkaa ja käsitöitä
- Tehdä kirjallinen loppuraportti, jota voidaan myöhemmin koululla käyttää oppimateriaalina

Taloudellisessa mielessä projekti oli onnistunut. Joidenkin oppilaiden, varsinkin poikien kohdalla, sitoutumisaste oli heikko.

Arkeologinen kävely
Retken tarkoitus: Tutustuttaa osallistujat Keravan keskustan esihistoriallisiin ja keskiaikaisiin muinaisjäännöksiin sekä uusiin arkeologisiin tutkimustuloksiin että uuteen arkeologiseen löytömateriaaliin kuin myös menettelytapoihin, joita pitää noudattaa löydettäessä menneisyyden jälkiä. Kohderyhmät: uudet keravalaiset, koululaiset, arkeologiasta kiinnostuneet

Matti Nieminen 19.3.2001, lisäykset:

Esitelmästäni puuttui seuraavat museodidaktiikkaan liittyvät asiat: museo-opetuksen ja ainedidaktiikan välinen suhde. Meidän mallissa, joka on freinet-vaikutteinen kysymys ei ole primäärinen johtuen opetustavastamme.

Freinetin pedagogiikasta on suomenkielellä julkaistu:
Freinet, Celestin 1987: Ihmisen koulu. Elämänkoulu-Livets Skola ry: ISBN 951-99875–4–1. Vaasa.
Lauriala, Anneli - Karonen, Raija 1986: Kokeileva koulu. ISBN 951-26-2939-9. Rauma.

[lisaks näit. Tampere raamatukogus need]

"Teillä virolaisilla on ollut äärettömän hieno pedagogi ja Võrun seminaarin johtaja Johannes Käis. Hän on yksi työpedagogiikan suurista nimistä. Museo-opetuksen filosofisissa perusteluissa ja toteutuksissa voidaan aivan hyvin käyttää hänen metodejaan. Minua henkilökohtaisesti kiinnostaa Käis. Meillä oli Heinolan opettajaseminaari, jossa 1930-luvulla yritettiin propagoida hänen ajatuksiaan, mutta sota ja sen jälkeiset ajat katkaisivat ilmeisesti tämän kehityksen. Toisaalta taas Käisin ideaa työkirjoista käytetään museo-opetuksessa ainakin Turussa ja Keravalla. Varsinkin alemmat luokka-asteet ovat olleet kiinnostuneita tällaisesta toiminnasta.

Voimavarojen puutteesta johtuen tämä kehitystyö on meillä jäänyt vähemmälle. Tällä hetkellä teen meidän verkkokouluumme historiaopetuksen oheismateriaalia Kerava esihistorialliselta ajalta vuoteen 1809. Tarkoituksenani on kertoa lähinnä opettajille se, miten Keravan historiassa näkyy Suomen historian eri vaiheet.

Esitelmästäni puuttui myös lapsen ja nuoren kehityspsykologiaan liittyvät seikat. Tarton yliopistosta löytyy henkilö, joka osaa kertoa ne asiat, jotka tulee ottaa huomioon museo-opetuksessa eri ikäisten lasten osalta."